Parhaat 4 koulutustekniikkaa automaattikukkivien kannabiksen satojen maksimoimiseksi

• 1. Miksi kouluttaa kasveja?
• 2. Low-stress training vs high-stress training
• 3. Lst
• 3. a. Sidontamenetelmä
• 3. b. Scrog
• 4. Hst
• 4. a. Topping
• 4. b. Fimming
• 5. Muut tekniikat sadon maksimoimiseksi
• 5. a. Kasvuolosuhteiden hallinta
• 5. b. Valojakso ja valon teho
• 5. c. Boostit ja lisäravinteet
• 5. d. Syöttöveden ph:n säätely
• 5. e. Ruukun koko
• 5. f. Hydroponinen kasvatus
• 5. g. Täydellinen sadonkorjuun ajoitus
• 5. h. Kasvupäiväkirja
• 6. Yhteenveto

Monet kannabiksen kasvattajat arastelevat automaattikukkivien kasvien kouluttamista, koska pelkäävät kasvun hidastuvan. Yleensä automaattikukkivat tuottavat hyvin ilman koulutusta, mutta jos haluat saada jokaisesta siemenestä irti maksimaalisen sadon, koulutustekniikoilla voi parantaa tuottoa entisestään. Muista kuitenkin, että tekniikoita pitää käyttää oikeaan aikaan, jotta niistä on hyötyä eikä niillä saada aikaan päinvastaista vaikutusta — eli ettei sato kärsi. Automaatin sadon maksimointi perustuu oikeastaan siihen, että latvus avataan niin, että valo pääsee mahdollisimman monelle kukintopaikalle ja ilma pääsee kiertämään kukkien välissä.

Huoli automaattikukkivien kasvien kouluttamisesta ei ole täysin tuulesta temmattu. Korkeatasoinen stressi voi tosiaan hidastaa kasvua ja näkyä huonoina tuloksina myöhemmin. Kuitenkin automaattikukkivat kannabikset eivät ole niin herkkiä kuin moni kuvittelee – olihan niiden alkukoti Siperian ankarissa oloissa.

Itse asiassa automaatit kestävät joitakin koulutustapoja varsin hyvin, ja kasvattajat voivat käyttää näitä keinoja parantaakseen budien yhtenäisyyttä, latvuksen muotoa, ilmanvaihtoa ja kasvien tuottavuutta. Kaikki riippuu oikean tekniikan valinnasta. Lue alta parhaat koulutustavat rakkaalle automaattikukallesi.

1. Miksi kouluttaa kasveja?

Kasvien kasvua säätelee auksiiniksi kutsuttu hormoni, joka keskittyy yleensä kasvin latvaan ja saa kannabiksen kasvamaan ylöspäin. Näillä koulutustekniikoilla voit saada kasvisi kasvamaan vaakasuunnassa, lisätä latvojen määrää, tasata kasvua sekä muokata kasvin korkeutta ja rakennetta.

Kasvatatpa sitten 2 tai 20 kasvia, koulutustekniikoista on puutarhallesi paljon hyötyjä, kuten:

• Tiivimmät kukat
• Voivat lisätä hartsin tuotantoa
• Korkeampi sato
• Parempi ilmanvaihto, mikä vähentää homeen riskiä

Nämä tekniikat jaetaan yleensä kahteen kategoriaan: Low-stress training (LST) eli vähäisen stressin koulutus ja High-stress training (HST) eli korkean stressin koulutus. Molemmilla saadaan samantyyppisiä tuloksia, mutta HST perustuu kasvin kasvuosien vahingoittamiseen kun taas LST:ssä kasville ei tuoteta juurikaan vaurioita. Tärkein tavoite on tasoittaa latvus ja avata oksisto niin, että valo yltää kaikkiin kukintopaikkoihin ja ilma kiertää kunnolla koko kasvin läpi.

2. Low-Stress Training vs High-Stress Training

Kuten edellä mainittiin, sekä LST- että HST-tekniikoilla voidaan saada samantyyppisiä tuloksia, kunhan ne tehdään oikein. Valinta tekniikan välillä riippuu siitä, kasvatatko fotoperiodisia lajikkeita vai automaatteja. Kuten tiedät, automaatit kukkivat automaattisesti eivätkä ole riippuvaisia valojaksosta, joten kasvuvaiheita ei voi kontrolloida, toisin kuin fotoperiodisilla kasveilla, jotka pysyvät kasvuvaiheessa niin kauan kuin niillä on 18/6-valojakso ja alkavat kukkia vasta, kun vaihtaa 12/12-valorytmiin.

Tämä ei välttämättä kuulosta isolta asialta, mutta sillä on merkitystä: HST (High-Stress Training) rasittaa kasvia enemmän, ja kun kasvatetaan automaatteja, stressiä kannattaa välttää, koska kasvi tarvitsee aikaa palautumiseen ja elinikä on rajattu. Jos palautumiseen menee liikaa aikaa, kasvu hidastuu ja sato jää pienemmäksi. Monenlaiset stressitekijät voivat vaikuttaa kasvuun – joko hetkellisesti tai pidemmällä aikavälillä. Kasvit toki kohtaavat luonnossa sekä biottista stressiä (taudit, hyönteiset) että abioottista stressiä (UV-säteet), mutta oksien rankka taivuttelu ja nipistely on niille poikkeuksellisen kovaa käsittelyä.

Vaikka HST tuottaa hyviä tuloksia, kasvit tarvitsevat aikaa palautuakseen tällaisista toimenpiteistä. Fotoperiodiset kasvit ehtivät kasvaa pitempään ja palautua rauhassa – etenkin sisällä kasvattaessa. Automaateilla tätä etua ei ole, koska niiden kehitys on nopeaa eikä valojaksoon voi vaikuttaa, joten jokainen toipumispäivä näkyy kasvussa ja sadossa.

Automaateille voi toki tehdä HST-käsittelyä, mutta tällöin kannattaa varmistaa kasville mahdollisimman hyvät olosuhteet, jotta se palautuu mahdollisimman nopeasti eikä stressi vaikuta haitallisesti kasvuun. Jos olet aloittelija tai kasvuolosuhteet eivät ole optimaaliset, suositellaan pitäytymään LST:ssä. Suosittelemme LST:tä aloitteleville kasvattajille, sillä vähäisen stressin koulutus mahdollistaa nopeamman palautumisen huonommissakin oloissa, koska se ei ole kovin aggressiivista. Kokeile rohkeasti ja tee omat johtopäätöksesi, mutta jos olet juuri aloittanut eikä halua riskeerata satoa, aloita LST:stä ja kehity vähitellen.

3. LST

LST eli Low-Stress Training tarkoittaa, että aiheutat kasville mahdollisimman vähän stressiä houkutellaksesi enemmän kukkia. Se on erityisen hyödyllinen, jos kasvit kasvavat muuten kovin korkeiksi. Et ainoastaan lisää satoa, vaan hallitset myös kasvin korkeutta. Toisin kuin HST:ssä, jossa kasvia vahingoitetaan kontrolloidusti, LST:ssä vain muutetaan oksien kasvusuuntaa. Tekniikka on lempeä: sidot kasvin latvan vaakasuoraan kasvualustan suuntaisesti. Tämä saa sivuoksat kasvamaan kohti valoa, ja rakentamaan enemmän päävarsia.

Kasvattajat sitovat tämän jälkeen lisää näitä pystyyn kasvavia oksia alas, mikä tuottaa vielä enemmän vahvoja versoja. Lopputulos? Kaunis ja pensasmainen tasainen latvus, jossa useimmat kukintakohdat saavat runsaasti valoa. Yhden ison keskikolan sijaan LST tuottaa paljon suuria ja tasakokoisia kukkia – sato maksimoituu. LST on muita tekniikoita parempi, koska se ei stressaa kasvia liikaa. Automaateilla kannattaa olla varovainen, sillä liika stressi voi pysäyttää kasvun. Kun automaateilla kierto on ennalta määrätty, toipumisaikaa ei ole liikaa. Ota siis vähemmän riskejä ja pysy suunnitelmassa.

Moni kasvattaja käyttää LST:tä tietämättä tarkkaan, mistä siinä on kyse. Suosittelenkin ensin perehtymään menetelmään kunnolla ennen kokeilua. Yleensä kannabis pyrkii kasvattamaan mahdollisimman paljon lehtiä. Kukinnan alettua tavoitteena on muodostaa paljon kukkia. Automaattikukalla on yleensä yksi pääkolan, johon suurin osa energiasta kulkeutuu. Keinovalo (tai aurinko) kohdistuu pääasiallisesti keskikolaan, jolloin siitä tulee paksu ja satoisa. Tämä kola tuottaa myös eniten siemeniä.

Koko prosessi pohjautuu kasvin tuottamiin auksiineihin. Koko kasvissa on auksiineja, mutta latvan ollessa lähimpänä valoa siitä tulee niiden päävarasto. Auksiinit edistävät kasvin voimakasta kasvua siellä missä niitä on eniten.

Toisin sanoen: ne kasvin osat, jotka saavat enemmän valoa, kasvavat nopeammin. Eniten kukkia kehittyy ylös, kun taas alemmat osat kärsivät valonpuutteesta ja niihin tulee vähemmän nuppuja. LST pyrkii korjaamaan tämän asettamalla kasvinosia niin, että enemmän valoa yltää niihin.

Sidontamenetelmä

LST tehdään taivuttamalla pääkola kasvin sivuun. Varren voi sitoa esim. rautalangalla tai nippusiteellä kasvatusruukkuun. Voit LST:ää muitakin kolleja. Näin kaikki kolat ovat saman korkeudella ja saavat yhtä paljon valoa. Samalla auksiineja tuotetaan tasaisesti ja kaikki valonläheiset varret kehittävät paljon kukkia. Alemmaskin tulee lisää valoa, kun päävarsi taivutetaan sivuun. Näin kaikki kasvin osat saavat tarpeeksi valoa ja tuottavat enemmän kukkia.

Aloitin LST:n 21. päivänä ja mainlinetin kasvin viiteen solmukohtaan! Kasvoi hyvin! Testasin kastella pelkällä vedellä kerran kukinnan puolivälissä... Selkeästi tykkää lannoitteesta! ;) -Basementganja

Yksinkertaisuudessaan manipuloit kasvia luulemaan, että kaikki sivuvarret ovat päävarsia. Tästä syystä kasvi reagoi kasvattamalla lisää uusia versoja selviytyäkseen. Luonnossa korkeat kasvit saavat enemmän siitepölyä. Kasvi pyrkii siis vauhdittamaan muidenkin versojen kasvua ylöspäin. LST sopii niin sisä- kuin ulkokasvatukseen. Sisäkasvatus hyötyy erityisesti, koska tilaa on rajallisesti – LST auttaa käyttämään pystysuuntainen tila tehokkaasti hyödyksi.

Kuten huomaat, menetelmä on helppo tapa muokata kasvin muotoa parempien tulosten saavuttamiseksi. Kun sidot oksia alas, huomioi, että käytät pehmeitä sidontamateriaaleja – kanneksien varret kestävät, mutta liian karkeat narut tai metallilanka saattavat vahingoittaa niitä. Suosi pehmeitä sidontarautoja, jotka on tarkoitettu kasvien koulutukseen. Älä myöskään sido varsia liian tiukalle — kasvin ravinteiden ja veden kulku sekä kasvin tuki perustuvat juuri näihin kohtiin.

Kasvien varret kasvavat paksuutta, joten jätä hieman löysyyttä sidoksiin, tai tee koukku, joka tukee kasvia mutta ei rajoita paksuuden kasvua.

SCROG

ScrOG on lyhennys sanoista Screen of Green. Jos käytät verkkoa kasvien kasvun ohjaamiseen, hyödynnät ScrOG-menetelmää. Yleensä ScrOG soveltuu fotoperiodisille kasveille, jotka kasvatetaan verkon läpi kasvatusvaiheessa (vegetatiivinen vaihe). Automaateilla ScrOG on hieman haastavampaa niiden kiinteän elinkierron takia.

ScrOGin tekemiseen tarvitset verkon, jossa on tarpeeksi isot reiät, jotta kasvi mahtuu kasvaessaan niistä läpi. Voit laittaa verkon paikoilleen ennen kasveja tai kasvien alettua jo kasvaa. Kun kasvi kasvaa ja tulee verkkoon, taivuta pääkola hellästi verkon alle. Tämän jälkeen kola kasvaa vaakasuoraan jonkin aikaa, kunnes hakeutuu taas ylöspäin. Taivuta kola jälleen verkon alle ja jatka prosessia.

Tätä vaihetta voi jatkaa niin monella kolalla kuin haluat. Ideana on saada kasvi kasvamaan vaakasuoraan eikä ylöspäin. Jossain vaiheessa kolat lakkaavat kasvamasta ylöspäin ja Scrogging voidaan lopettaa. Ole aktiivinen ja ScrOGgaa kasveja päivittäin saadaksesi parhaan tuloksen.

Kun noudatat kurinalaisesti päivittäistä koulutusta, huomaat pian, että verkko on täynnä kolleja. Siksi turkkia kutsutaan Green of Greeniksi. Pääsyy ScrOGin käyttöön onkin se, että se lisää satoa. Lajikkeet, kuten meidän Strawberry Pie Auto ja Gorilla Cookies Auto, menestyvät hyvin kaikilla näillä tekniikoilla.

On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että ScROG vaatii kokemusta. Harjoittele muutamalla kasvia, jotta opit tekniikan kunnolla. Kun menetelmä on hallussa, huomaat, että kaikki kasvin osat saavat enemmän valoa, ja enemmän valo tarkoittaa enemmän kukkia. Opettele tekniikat hyvin ennen kouluttamiseen ryhtymistä. Kokeile ja harjoittele, kunnes olet varma osaamisestasi.

4. HST

High-Stress Training eli HST on koulutustekniikka, joka perustuu kasvin vahingoittamiseen. Tätä tekniikkaa käytetään yleensä ulkokasvatuksessa, koska se on vaivattomampaa kuin LST, joka täytyy tehdä asteittain, jotta kasvi ei stressaannu. Oikein tehtynä kasvin tarkoituksellinen vaurioittaminen lisää budien tiheyttä, määrää ja hartsin tuotantoa, mikä johtaa parempiin satoihin ja laadukkaampaan lopputulokseen.

Topping

Yleisesti ottaen automaattien latvan leikkausta eli toppausta ei suositella, sillä monet uskovat sen hidastavan kasvin kasvua. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Automaateilla ei ole niin hauraita kuin usein ajatellaan. Ellet ole aivan kokematon, voit toppata kasvisi ja lisätä näin kukkia. Mutta mitä toppaus oikein on? Kuten arvata saattaa, toppauksessa leikataan pääkolan kärki pois. Tämän jälkeen kasvi kehittää lisää kolleja. Paikanna pääkola ja leikkaa sen kärki puhtailla saksilla.

Mukavaa kasvua! Topattu toisesta lehtiparista, sitten mainlineattu 6 solmuun lollipoppauksen avulla. Koulutettu LST:llä toiseen kukintaviikkoon asti. -Basementganja

Puhtaat sakset ovat todella tärkeitä, ettet kuljeta tauteja kasvin sisään. Myös sterilointi on hyvä idea. Et varmasti halua menettää tervettä kasvia oman huolimattomuutesi takia, ethän? Topping eroaa LST:stä, sillä se on High-Stress Training -tekniikka ja aiheuttaa hieman enemmän stressiä kasville, minkä takia monet jättävät sen väliin. Kuitenkin toppauksella saa enemmän budia kuin arvaatkaan. Kun kärki leikataan, alemmat osat saavat enemmän valoa. Lisää valo tuottaa enemmän kukkia ja satosi kasvaa automaattisesti.

Voit toppata loputkin kolat varmistuaksesi paremmasta sadosta. Normaalisti kasvi kasvattaa vain muutaman kolan, mutta latvan leikkaus lisää niiden määrää ja saat lopulta enemmän kukkia.

Käytännössä siis stressaat kasvia tuottamaan enemmän – ja kasvi reagoi kyllä! On tärkeää tietää, milloin toppaus kannattaa tehdä. Fotoperiodisia kasveja toppataan niiden kasvuvaiheessa, kun kasvu on vielä päällä. Automaattikukillakin toppaus tehdään kasvuvaiheessa – jos esikukintaa tai nuppuja jo näkyy, aika meni jo ohi. Tavoitteellinen ikkuna on ensimmäiset 20 päivää, jotta kasvi ehtii toipua ja tuottaa vahvoja kukkia.

FIMming

FIM tulee sanoista Fuck, I Missed – menetelmä syntyi, kun kasvattaja yritti toppata kasvin mutta epäonnistui ja jäi osittain leikkaamatta. Kasvi lähti kuitenkin FIMmin ansiosta tekemään enemmän kolleja kuin oli tarkoitus.

Sen jälkeen moni kasvattaja on kokeillut FIMmausta hyvien tulosten toivossa. FIM muistuttaa toppausta, mutta kärjen leikkaamisen sijaan se nipistetään niin, että osaa latvasta jätetään jäljelle.

Toppaus tuottaa kaksi uutta kolaa, mutta FIMaus tuottaa paljon enemmän. Kun latva nipistetään osittain poikki, kasvi tuottaa usein neljä uutta versoa. Joskus jopa kuusi. Auksiinit ohjautuvat muihin kasvinosiin.

FIMaus on vähemmän stressaava kuin toppaus, koska kasviin ei jää kokonaista haavaa. Automaattikukka palautuu nopeammin FIMauksesta ja jatkaa tavallista kehitystä. Jälleen on tärkeää tehdä toimenpide ennen esikukintojen ilmestymistä – jos näet kukkia, älä FIMmaa lainkaan. FIMauksesta saa yleensä enemmän satoa kuin toppauksesta, mutta jos teet tämän kukinnan aikana, sadon määrä laskee.

5. Muut tekniikat sadon maksimoimiseksi

Kävimme läpi parhaat koulutustekniikat, joilla autoflowerit (ja pääosin myös fotoperiodiset) saadaan kukkimaan ja tuottamaan enemmän hartsia. Mitä muuta voit tehdä kasvatuksen maksimointiin?  Keinoja on paljon: olosuhteiden optimointi, valojakson ja tehon säätely, lisäravinteiden käyttö, ruukun koon kasvattaminen, lehtien harventaminen, CO2:n lisääminen kasvutilaan, hydroponiset tekniikat, syöttöveden pH:n säätely, oikean sadonkorjuuhetken valinta ja kasvupäiväkirjan pitäminen.

Kasvuolosuhteiden hallinta

Kasvuympäristön kontrollointi on paras keino lisätä satoa. Kannabis kasvaa yllättävän monipuolisissa oloissa, mutta paras sato saadaan jatkuvasti optimoidussa ympäristössä.

Mitkä olosuhteet sopivat kannabikselle parhaiten?

Pääosin kannabis viihtyy lämpimässä ja hiukan kosteassa ilmastossa, kuin Välimeren kesässä. Jotkin lajikkeet menestyvät viileämmässä tai lämpimämmässä, mutta yleissääntönä kannattaa pitää kasvilämpötila 18–25 °C.

Kosteudella on lämpötilaa suurempi merkitys. Kannabis viihtyy hyvässä sadon kannalta 40–70 % suhteellisessa ilmankosteudessa, joka kuitenkin muuttuu kasvun myötä. Kylvetyille siemenille paras RH on 70 %, kolmannella viikolla tässä vaiheessa jo 55 %, ja kasvatuksen lopussa kosteuden tulisi olla maksimissaan 45 %. Hyvä ilmanvaihto on tärkeää – ilman sitä kasvit stressaantuvat ja sato kärsii.

Valojakso ja valon teho

Valojakso tarkoittaa, kuinka monta tuntia vuorokaudesta kasvi saa valoa ja pimeää. Automaattikukat ovat loistavia tässä suhteessa, sillä ne kasvavat siemenestä satoon millä tahansa aikataululla – mutta parhaat tulokset saat käyttämällä 18/6- tai 20/4-valojaksoa. 

18/6 tarkoittaa, että kasvi saa 18 tuntia kirkkautta ja 6 tuntia pimeää päivässä. Jotkut kasvattajat pitävät valot päällä koko kasvatuksen ajan, mutta käytännössä muutaman tunnin pimeä riittää. Panosta mahdollisimman hyvään valaisimeen – nykyään LEDit ovat ykkösvalinta tarjoamalla optimaalisen tehon, valon tunkeuman ja energiansäästön. Ne kuumenevat myös vähemmän kuin HID-lamput, pitäen kasvatustilan viileämpänä.

Boostit ja lisäravinteet

Satosi määrää voi kasvattaa käyttämällä erilaisia boostereita ja lisäravinteita kasteluvedessä. Erityiset ravinteet tai lisäaineet on tarkoitettu lisäämään satoa, tehoa ja terpeenien tuotantoa. Vaihtoehtoja riittää, mutta kaikki eivät ole yhtä hyviä. Suosittelemme pysymään tunnettujen ravinnevalmistajien, kuten Advanced Nutrientsin Big Budin, CANNA Boostin ja Simply Hydroponicsin Bud Juicen tuotteissa. Näillä on hyviä tuloksia ympäri maailman.

Syöttöveden pH:n säätely

Yksi tärkeimmistä asioista kasvatuksessa on pH-arvon kontrolli kastelu- sekä puhtaassa vedessä. Se vaikuttaa suoraan kasvin terveyteen ja satoon. Kannabis viihtyy parhaiten pH-arvolla 5,5–6,5 kokos- ja hydroviljelyssä tai 6,0–7,0 multaperusteisessa kasvatuksessa. Juuret täytyy pitää oikealla pH-alueella, jotta kasvi pystyy hyödyntämään tarvittavat makro- ja mikroravinteet – jos se ei onnistu, sato kärsii.

Ruukun koko

Aloittelijat unohtavat usein ruukkukoon. Oikean kokoinen ruukku on tärkeä automaattikukkivien lajikkeille, sillä automaatteja ei kannata siirtää toiseen ruukkuun kasvun keskellä. Miksi? Koska automaateilla ei ole aikaa palautua siirrosta aiheutuvasta kasvun hidastumisesta. Juuret tulee antaa kehittyä kunnolla, jotta kasvi tuottaa parhaan mahdollisen sadon. Useimmille automaattilajikkeille 3-gallonan ruukku (noin 12 litraa) on sopiva.

Hydroponinen kasvatus

Vaihda hydroponiseen – saat selvästi suurempaa satoa ja potkua. Hydroponiikka tarjoaa täysin uudenlaisen kontrollin juuriston ja ravinneveden säätelyyn, mikä mahdollistaa täydelliset kasvuolosuhteet. Sadon lisäys on huomattava; joillain lajikkeilla sadon kasvu voi olla jopa 25 % mullasta kasvatukseen verrattuna. Yksi miinus: aromin syvyys ja laatu ei ole aikaansaatavissa hydroponiikalla samalla tavalla kuin luonnonmukaisesti kasvattamalla.

Täydellinen sadonkorjuun ajoitus

On ihmeellistä, miten muutama lisäpäivä kasvatuksessa vaikuttaa lopulliseen satoon – etenkin jos kasvit korjataan liian aikaisin. Esim. lajiketta, jonka kukinta-aika on 6 viikkoa, saattaa pudottaa sadosta 20–30 %, jos sadonkorjuu tapahtuu vain 5 päivää liian aikaisin. Ole siis kärsivällinen ja anna kasvin kasvaa täyteen potentiaaliinsa!

Kasvupäiväkirja

Laadukkaan kannabiksen tuottaminen ei tapahdu yhdessä yössä, mutta jos haluat kehittyä kasvattajana, pidä kasvupäiväkirjaa. Kasvupäiväkirja auttaa sinua seuraamaan istutuksia, satoa ja kokonaisuutta. Lisäksi siitä on helppo vertailla erilaisia virityksiä, tekniikoita ja ravinteita ja nähdä, mikä toimii ja mikä ei.

6. Yhteenveto

Satoaan voi aina parantaa – vaikka kasvattaisit parhaita mahdollisia genetiikkoja! Jos olet tottunut käyttämään näitä koulutustekniikoita tai jotain muita metodeja, jaa ihmeessä kokemuksesi muiden kasvattajien kanssa ja jätä kommentti alle!