Kannabinoidien hyperemeesioireyhtymä (CHS) selitettynä

• 1. Mitä on kannabinoidien hyperemeesioireyhtymä eli chs?
• 2. Kannabinoidien hyperemeesioireyhtymän oireiden tunnistaminen
• 2. a. Ongelmia laillisuuden ja leimaamisen näkökulmasta
• 3. Kannabinoidien hyperemeesioireyhtymän diagnostiikka ja tilastot
• 3. a. Kannabiksen käyttö yhdysvalloissa ja chs
• 3. b. Miten kannabinoidien hyperemeesioireyhtymä diagnosoidaan?
• 4. Miksi kannabis aiheuttaa kannabinoidien hyperemeesioireyhtymän?
• 4. a. Vastakkaisia näkemyksiä nykyisistä teorioista
• 5. Mitä hoitokeinoja kannabinoidien hyperemeesioireyhtymään on?
• 5. a. Miksi kuumat suihkut auttavat chs-oireisiin?
• 6. Onko kannabinoidien hyperemeesioireyhtymä todella uusi ilmiö?
• 7. Yhteenveto

Mitä tapahtuu, kun hoidosta sairauteesi tulee itse sairaus? Viimeaikaiset tutkimukset ovat paljastaneet, että runsas ja pitkäaikainen marihuanan käyttö voi johtaa häiriöön, jota tunnetaan nimellä kannabinoidien hyperemeesioireyhtymä, eli CHS. Vaikka cannabis on lääketieteellisesti yleensä nähty pahoinvointia estävänä aineena, eli antiemeettinä, nämä uudemmat tutkimukset ovat havainneet uuden ilmiön lääkekannabista käyttävien potilaiden keskuudessa: äärimmäinen pahoinvointi ja oksentelu. 

Mikä siis on kannabiksen käytön ja tämän äärimmäisen oksentelun välinen yhteys? Vastaus voi olla kannabinoidien hyperemeesioireyhtymä, joskin tämä on vielä niin uusi tila, että lisätutkimuksia tarvitaan. Käydäänpä läpi kaikki, mitä CHS:stä tiedetään ja puretaan auki, mistä tässä marihuanaan liittyvässä häiriössä oikeastaan on kyse.

1. Mitä on kannabinoidien hyperemeesioireyhtymä eli CHS?

Nimi kertoo paljon: kannabinoidien hyperemeesiooireyhtymä, joka tunnetaan myös nimellä cannabis hyperemeesioireyhtymä, on häiriö, jonka arvellaan johtuvan runsaasta ja pitkäaikaisesta kannabiksen käytöstä. ¹ Hyperemeesia tarkoittaa voimakasta oksentelua, hyper- tarkoittaa äärimmäistä (kreikka), ja -emeesia taas oksentelua. Esimerkiksi raskaana olevilla naisilla voi esiintyä hyperemeesis gravidarumia, joka on jatkuvan pahoinvoinnin ja vaikean oksentelun tila – huomattavasti enemmän kuin ns. normaali aamupahoinvointi. ²

Mutta miten on mahdollista, että kannabista, jota määrätään usein lievittämään pahoinvointia tai oksentelua esimerkiksi syöpäpotilaiden sytostaattihoidoissa (CINV), voikin aiheuttaa juuri päinvastaisen vaikutuksen?

Katsotaanpa ensin, mitkä ovat kannabinoidien hyperemeesioireyhtymän oireet ja mahdolliset syyt ennen johtopäätöksiin siirtymistä. 

2. Kannabinoidien hyperemeesioireyhtymän oireiden tunnistaminen

Kuten minkä tahansa sairauden kohdalla, ensimmäinen askel on oireiden ja merkkien yhdistäminen. Lääkäri tai muu asiantuntija kartoittaa aina ensin, mitä potilas on kokenut tai tuntenut. 

Oireiden kartoitus on tärkeää mahdollisuuksien rajaamiseksi tiettyyn sairauteen. CHS:n kohdalla oireet jakautuvat kolmeen eri vaiheeseen:

Kuten yllä olevassa taulukossa todettiin, CHS:n ensimmäisessä vaiheessa – prodromaalivaiheessa – henkilö voi kokea epänormaalia ylävatsakipua ja jopa aamuoksentelua tai pahoinvointia. Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan tässä kohtaa vielä muuta ruokailutottumuksiaan. ³

Koska kannabista pidetään usein tehokkaana hoitona pahoinvointiin, henkilöt käyttävät yleensä kasvin eri muotoja yrittäessään ehkäistä oireita. Toinen yleinen oire on oksennuksen pelko. 

Sairauden toisessa vaiheessa, hyperemeettisessä vaiheessa, oireet pahenevat selvästi havaittaviksi. Tämän vaiheen merkkejä ja oireita ovat mm.: 

• Jatkuva pahoinvointi;
• Toistuva oksentelu (joissain tapauksissa jopa 40 kertaa päivässä). ⁴
• Vatsa- tai vatsakipu;
• Muutokset ruokailutottumuksissa, ruokahalun heikkeneminen;
• Merkittävä laihtuminen;
• Nestehukka ja muut nestevajeen merkit;
• Puuttelliset uniaikataulut;
• Ja epänormaali suihkuttelu/kylpeminen oireiden helpottamiseksi. 

Hyperemeettisessä vaiheessa oksennusjaksot ovat usein hyvin voimakkaita ja voivat olla ylivoimaisia, mikä voi johtaa oksennuksen pelkoon. Useimmiten näissä oireissa käännytään lääkärin puoleen. Kun tila lopulta diagnosoidaan, hyperemeettinen vaihe päättyy vasta, kun potilas lopettaa kannabiksen käytön kaikissa muodoissa. Tämän jälkeen alkaa toipumisvaihe. 

Häiriön viimeisessä vaiheessa henkilö voi viimein palauttaa ruokahalunsa ja normalisoida ruokailurytminsä. Pahoinvointi ja oksentelu vähenevät tai katoavat kokonaan, paino voi palautua ja suihku-/kylpeminen normalisoituu. 

Toipumisvaihe voi kestää päiviä tai viikkoja ennen kuin muutokset ovat huomattavissa. Oireet voivat kuitenkin palata, jos kannabista käytetään uudelleen. CHS:n diagnostiikassa ja toipumisessa on iso ongelma, joka liittyy kannabiksen laillisuuteen ja sosiaaliseen hyväksyntään. 

Ongelmia laillisuuden ja leimaamisen näkökulmasta

Vaikka lääkekannabiksen käyttö hyväksytään yhä laajemmin eri maissa, tiedon puute tästä aineesta voi olla iso este CHS:n kohdalla.

Maissa, joissa kannabiksen käyttö ei ole sallittua lääketieteellisesti tai viihteellisesti, käyttäjät eivät välttämättä uskalla kertoa käytöstään lääkäreille – tai eivät kerro todellisia määriä pelätessään tuomitsemista tai sanktioita. Lisäksi, koska kannabiksen ajatellaan lievittävän pahoinvointia, potilas voi pitää turhana mainita lääkärilleen pitkäaikaisesta ja runsaasta käytöstään, mikä hankaloittaa CHS:n diagnostiikkaa. 

Tiedon puute ja tarve lisätutkimuksille näkyy CHS:n kohdalla erittäin selvästi. Tämän uskotaan olevan suhteellisen uusi ongelma – vaikka ihan näin yksiselitteistä se ei ehkä olekaan. Ja koska tämä on häiriö, joka nähdään uutena tai huomiotta jätettynä, monikaan lääkäri ei tiedä sen olemassaolosta, minkä vuoksi diagnoosi voi viivästyä.

Toinen ongelma tiedon puutteessa on hoitovaihtoehtojen puute: kuumia suihkuja, kylpyjä ja kannabiksen käytön lopettaminen ovat ainoat tunnetut keinot helpottaa oireita. Jos aihe ei kiinnosta tutkijoita, uusia hoitoja tuskin löytyy. Virheelliseen tietoon perustuva toiminta voi johtaa suurempiin riskeihin, ja ehkä syvemmällä piilee vielä täysin huomiotta jäänyt ongelma.

CHS:n tutkimukselta vaaditaan nyt erityistä huomiota. Kun laillistaminen yleistyy ympäri maailmaa, CHS-tapausten määrät ovat jo nousussa, koska lääkekannabista määrätään yhä useammalle potilaalle muiden terveyshaasteiden hoitoon. 

3. Kannabinoidien hyperemeesioireyhtymän diagnostiikka ja tilastot

Ennen kuin syvennymme CHS:n diagnosoinnin menettelyihin, vilkaistaanpa ensin joitain tilastoja ja lukuja. 

Kannabiksen käyttö Yhdysvalloissa ja CHS

Yhdysvallat aloitti kannabiksen laillistamisen vuonna 2009. Kun oikeusministeriö ilmoitti, etteivät lääkekannabiksen käyttäjät tai myyjät joudu oikeuteen, käyttöä koskevat luvut lähtivät kasvuun. Mutta voisiko tämä olla enemmän seurausta vapautumisesta puhua käytöstä kuin todellisesta käytön lisääntymisestä?

Riippumatta siitä, lisääntyikö käyttö oikeasti vai ei, toistuvan oksentelun osuus nousi Yhdysvalloissa 17,9 % laillistamista edeltävistä ratasoista, ja lääkekäytön raportointi nousi sairaalahistoriassa 21 % vuosina 2009–2011 (DAWNin mukaan). ^{5 6}

Vuodesta 2009 lähtien hyperemeesioraportit ovat lisääntyneet merkittävästi ja kasvu jatkuu noin 8 % vuosittain. Erityisesti niitä on havaittu enemmän osavaltioissa, joissa kannabis on laillista.

Arvellaan, että tämä aiemmin harvinaisena pidetty CHS nousee lähivuosina yleiseksi pitkäaikaisen ja runsaasti käytettävän kannabiksen sivuvaikutukseksi, kun laillisuus laajenee maailmanlaajuisesti. 

Miten kannabinoidien hyperemeesioireyhtymä diagnosoidaan?

CHS:n diagnostiikka voi edetä monella tavalla riippuen siitä, kuinka hyvin terveydenhuoltohenkilöstö ja lääkäri ovat perillä aiheesta. Yhdellä tavalla potilas saattaa joutua käymään läpi useita lääketieteellisiä testejä ja tutkimuksia ennen kuin hänen tilansa tunnistetaan – erityisesti maissa, joissa kannabiksen käyttö ei ole yleisesti hyväksyttyä ja potilas arkailee kertoa käytöstään. 

Kumpikin osapuolen puutteellinen tieto johtaa lukuisiin testeihin muiden sairauksien poissulkemiseksi: Näihin kuuluu mm.:

• Elektrolyyttitasojen mittaukset;
• Verikokeet anemian ja infektioiden varalta;
• Haiman ja maksan entsyymitestit;
• Raskaustestit naisilla; 
• Vatsaontelon röntgenkuvat ja muut ruoansulatuselimistön tukosten selvitys;
• Yläruoansulatuskanavan tähystykset oksentelun syyn selvittämiseksi;
• Pään ja vatsan TT-kuvat hermostollisten tai muiden syiden poissulkemiseen;
• Virtsakokeet tulehduksien varalle; 
• Ja huumetestit, joista saattaa olla hyötyäkin. 

Jos taas CHS-potilas saa vastaan hyvin perehtyneen lääkärin tai on itse perehtynyt aiheeseen, diagnoosissa saatetaan hypätä monien testien yli ja päästä ratkaisuun keskustelun avulla. Silti testit olisi hyvä tehdä muiden sairauksien sulkemiseksi pois. 

4. Miksi kannabis aiheuttaa kannabinoidien hyperemeesioireyhtymän?

Yleinen kysymys CHS:ään liittyen on se, miksi kannabis, jota käytetään usein oksentelun hoitoon, aiheuttaa paradoksaalisesti oksentelua? Tarvitaan lisää tutkimusta, mutta useita teorioita ja havaintoja on jo esitetty. 

Marihuana, erityisesti THC, aktivoi kehossamme CB1-reseptoreita, mikä voi vaikuttaa ruoansulatuskanavaan esimerkiksi näin:

• Tulehdus ja viskeraalinen kipu;
• Alemman ruokatorvensulkijan relaksaatio;
• Mahahapon erityksen esto;
• Mahan liikkeiden hidastuminen;
• Ja mahalaukun tyhjenemisen viivästyminen.

Tämä teoria – eli että pitkäkestoinen THC:n käyttö tuottaa aivoissa antiemeettisen vaikutuksen, mutta sekoittaa suoliston toimintaa – on kuitenkin vasta vahvistamista vailla. 

THC ei kuitenkaan ole ainoa ”syyllinen” kannabinoidien hyperemeesioireyhtymään. Muut tutkimukset ihmisillä ja eläimillä, joista emme ole innoissamme, osoittavat, että muutkin kannabinoidit, kuten CBD ja CBG, sekä niiden vuorovaikutus voivat aiheuttaa pahoinvoinnin ehkäisyä tai oksentelua riippuen annoksesta. 

Vastakkaisia näkemyksiä nykyisistä teorioista

Kriittiset arviot aiheesta korostavat tutkimuksen lisätarvetta entisestään. Australialainen katsaus vuodelta 2006 sai kysymään mikä oikeastaan on totta. ⁷

“Kannabista on käytetty vuosisatoja ja sitä käyttää miljoonat ihmiset eri maissa [...] On outoa, ettei kannabiksen aiheuttamaa tunnusomaista oireyhtymää ole aiemmin havaittu.”

Lauseessa voi olla paljon perää, mutta tutkimuksessa ei kuitenkaan menty pidemmälle eikä murskattu muiden löytöjä vakuuttavasti. 

Lisäksi on punnittu, ettei kannabis olisi oireiden aiheuttaja, vaan kasvien kasvatuksessa ja lannoituksessa käytetyt kemikaalit. Tämä teoria voisi pitää paikkansa, sillä esimerkiksi Intiassa ja Aasiassa, missä kannabis kasvatetaan luonnonmukaisesti, CHS-tapauksia ei ole raportoitu. 

5. Mitä hoitokeinoja kannabinoidien hyperemeesioireyhtymään on?

Tähän päivään mennessä lääketieteellisiä hoitoja ei ole löydetty kannabinoidien hyperemeesioireyhtymän helpottamiseksi. Käytännössä, ja harmillisesti monille käyttäjille, ainoa tapa lopettaa pahoinvointi, oksentelu ja vatsakipu, on lopettaa kannabiksen käyttö kokonaan. 

Käytön lopettamisen jälkeen oireet yleensä helpottavat 24–48 tunnin kuluessa, ellei vierottautuminen keskeydy ennen sitä. Kannabiksen käytön lopetus on pysyvä ratkaisu, sillä oireet voivat palata kuukausien tai vuosienkin päästä, jos kannabista käytetään taas. 

Pikakeinoina oireiden lievitykseen voidaan käyttää seuraavia. Joskus potilaan tulee olla sairaalahoidossa muutaman päivän ajan.

• Kuumat suihkut ja kylvyt;
• Suonensisäiset nesteet nestehukan estämiseksi;
• Lääkkeet oksentelun vähentämiseksi (eivät aina tehoa);
• Vatsakipuun kipulääkkeet;
• Protonipumpun estäjät mahan tulehduksen hillitsemiseksi;
• Kapsaisiinivoiteen tai -voiteen hierominen vatsaan kivun ja pahoinvoinnin lievittämiseksi;
• Bentsodiatsepiini-pohjaiset lääkkeet rentoutumiseen.

CHS-potilas joutuu siis sekä hoitamaan oireita, mutta myös mahdollisia muita häiriön aiheuttamia oireita. Tähän sisältyy esimerkiksi tukevat hoidot kuten elektrolyyyttitasapainon korjaus toistuvan oksentelun vuoksi.

Miksi kuumat suihkut auttavat CHS-oireisiin?

Mietit ehkä, miksi kuumat suihkut ovat tehokkain hoito. Hypoteeseja on kolme:

Ensimmäinen ehdottaa, että kannabinoideissa on hypotermisiä psykoaktiivisia komponentteja, joita lämmin suihku auttaa säätelemään. Toinen teoria on, että CB1-reseptorit sijaitsevat hypotalamuksen lähellä kehon lämmönsäätelyjärjestelmässä ja kuuma vesi auttaa tätä kautta. ^{8 9}

Kolmas teoria ehdottaa, että lämmin vesi ohjaa verenkiertoa pois suolistosta iholle ja ääreisosiin, jolloin pahoinvointiaistimukset ”häiriintyvät”. Tutkijoiden mukaan yksikään teorioista ei vakuuta, ja tuoreempi, lupaavampi selitys on olemassa.  

Lopullinen hypoteesi esittää, että yli 43°C lämmössä tai kapsaisiinin avulla TRPV1-ionikanavat avautuvat, mikä tuottaa antiemeettisen vaikutuksen kehossa. Jos CHS-potilas altistaa TRPV1-kanavansa kuumuudelle tai kapsaisiinille, emesia eli oksentelu voi loppua. ^{10 11}

6. Onko kannabinoidien hyperemeesioireyhtymä todella uusi ilmiö?

Tätä artikkelia tehdessä ja tietoa kerättäessä korostui, että kyseessä olisi äskettäin löydetty häiriö. Mutta tutkimusten syventyessä, näin ei aivan ole.

Ensimmäinen varsinainen CHS-tapaus raportoitiin vuonna 2004 J. H. Allenin ja muiden toimesta. Lisäksi Mitch Earleywinen kirjassa ”Understanding Marijuana” (2002) mainitaan jo 1000-luvun arabialaisissa kirjoissa kannabiksen aiheuttamasta pahoinvoinnista. 

"Hasiksen säännöllinen käyttö voi johtaa jatkuvaan oksenteluun ja kuolemaan" kirjoituksissa todetaan.

Lopuksi, myös Marinolin (dronabinolia, THC-pohjainen reseptilääke, FDA-hyväksytty 1985) valmisteyhteenvedossa varoitettiin oksentelun ja pahoinvoinnin mahdollisista sivuvaikutuksista. 

7. Yhteenveto

CHS:n johtopäätökseen pääsemiseksi voimme tukeutua filosofian tunnetuimpaan lauseeseen:

"Tiedän, etten tiedä mitään" – Sokrates (470–399 eaa.)

Vaikka tämä kuulostaisi vitsiltä, totuus on, että ennen minkään oireyhtymän tai sairauden diagnosointia tiede, lääketiede ja asiantuntijat pitäisi olla varmoja siitä, mitä tekevät ja väittävät? 

Valitettavasti tiedämme tällä hetkellä vain jäävuoren huipun kannabiksesta. Sen mahdollisista hyödyistä ja haittavaikutuksista on opittavaa vielä valtavasti – eikä yhtäkään hypoteesia tulisi pitää täysin varmana ennen kuin toisin todistetaan. 

LÄÄKETIETEELLINEN VASTUUVAPAUSLAUSEKE

Tämä sisältö on tarkoitettu vain opetuksellisiin tarkoituksiin. Annetut tiedot perustuvat ulkopuolisista lähteistä kerättyyn tutkimukseen.

ULKOISET LÄHTEET

1. "Cannabinoid Hyperemesis Syndrome" Jonathan A. Galli, Ronald Andari Sawaya, ja Frank K. Friedenberg. Joulukuu 2011. 
2. "Hyperemesis gravidarum and placental dysfunction disorders" Heleen M. Koudijs, Ary I. Savitri, Joyce L. Browne, Dwirani Amelia, Mohammad Baharuddin, Diederick E. Grobbee, ja Cuno S. P. M. Uiterwaal. 
3. "Cannabinoid hyperemesis: cyclical hyperemesis in association with chronic cannabis abuse" J. H. Allen, G. M. de Moore, R. Heddle, ja J. C. Twartz. Marraskuu 2004.
4. "Cannabinoid Hyperemesis Syndrome" Erik Messamore, 15-Minute Pharmacology, YouTube. Toukokuu 2020.
5. "Effects of the 2009 Medical Cannabinoid Legalization Policy on Hospital Use for Cannabinoid Dependency and Persistent Vomiting" Mustafa Al-Shammari, Karina Herrera, Xibei Liu, Brandon Gisi, Takashi Yamashita, Kyu-Tae Han, Mohamed Azab, Harmeet Mashiana, Muthena Maklad, Muhammad Talha Farooqui, Ranjit Makar, ja Ji Won Yoo. American Gastroenterological Association (AGA), Heinäkuu 2017.
6. "What is the scope of marijuana use in the United States?" National Institute on Drug Abuse (NIDA), päivitetty Heinäkuu 2020.
7. "Cannabis hyperemesis: causation questioned" A. Byrne, R. Hallinan, ja A. Wodak. Tammikuu 2006.
8. "Cannabinoid hyperemesis syndrome: a case report and review of pathophysiology" Corina L. Iacopetti ja Clifford D. Packer. Maaliskuu 2014. 
9. "Cannabinoid hyperemesis and compulsive bathing: a case series and paradoxical pathophysiological explanation" Dale A. Patterson, Emmaleigh Smith, Mark Monahan, Andrew Medvecz, Beth Hagerty, Lisa Krijger, Aakash Chauhan ja Mark Walsh. Joulukuu 2010. 
10. "The functions of TRPA1 and TRPV1: moving away from sensory nerves" E. S. Fernandes, M. A. Fernandes, ja J. E. Keeble. Toukokuu 2012. 
11. "Resolution of cannabis hyperemesis syndrome with topical capsaicin in the emergency department: a case series" Laurel Dezieck, Zachary Hafez, Albert Conicella, Eike Blohm, Mark J O'Connor, Evan S. Schwarz ja Michael E. Mullins. Toukokuu 2017.