Tässä jaksossa Sasha eli Joint Doctor on vieraana Fast Buds Talksissa. Tietenkin selvitämme, kuinka ensimmäiset automaattiset lajikkeet luotiin ja miksi hän nimesi lajikkeen Lowryderiksi. Ja keskustelemme siitä, kuinka huikeita nykyajan automaattikukat ovat ja mitä tulevaisuus saattaa tuoda mukanaan. 

Lue tämän ainutlaatuisen haastattelun koko litterointi alta, tai katso video jos pidät enemmän videomuodosta!

 

 

Sebastian Good: Jossain on nyt 4:20 ja olen niin iloinen, että olette mukana tänään tässä erityisjaksossa Fast Buds Talksista, sillä tänään paikalla on todellista kannabiskuningashuonetta. Kyllä, Sasha, Joint Doctor itse on täällä kanssani. Kuinka voit, Sasha? 

 

Sasha: Erittäin hyvin, kiitos. Entä sinä, Sebastian?

 

Sebastian Good: Oikein hyvin. Juteltiin hetki ennen lähetystä. Meillä molemmilla on kuuma aalto käynnissä. Olen Etelä-Espanjassa. Missä päin rentoudut nyt? 

 

Sasha: Olen Quebecissä, juuri Montrealista itään. 

 

 

Sebastian Good: Okei. Odota hetki, koska järjestän itseäni. Sehän on aika lähellä paikkaa, josta olet alun perin kotoisin, eikö? 

 

Sasha: Joo. Asun itse asiassa aivan siellä missä kasvoin. Olen ollut takaisin täällä useamman vuoden. Vaimoni kanssa palasimme ja ostimme pienen maatilan täältä. Joten, kyllä, täällä on todella mukava alue. Aivan Vermontin rajan lähellä. 

 

Sebastian Good: Okei. Kuulostaa todella kauniilta. Varsinkin nyt kun on kesä, kevät, syksy, kuulostaa ihanalta. Entä talvet? En ole suurin kylmyyden ystävä. Siellä taitaa olla aika kylmä, vai mitä? 

 

 

 

 

 

Sasha: Kyllä. Aika kylmä. Voi mennä jopa -30 asteeseen. Se on varmaan kylmin mitä täällä voi olla. Joskus tammikuussa tai helmikuussa on todella kylmää. Mutta saamme paljon lunta, joten harrastuksia riittää. Rakastamme talviurheilua Quebecissä, jääkiekkoa, laskettelua ja kaikkea, mikä tapahtuu jäällä. Joten itse asiassa pidän talvesta. Olen viikonlopputöissä hiihtokeskuksessa ihan kunnon treenin takia ja muutenkin.

 

Sebastian Good: Ai niin, sanoit siitä jo Spannabiksessa – oliko se silloin kun kerroit, että työskentelet hiihtokeskuksessa. Minulla oli joskus työ- ja matkaviisumi Kanadaan. Tästä on noin 12 vuotta. Tein… ehkä sitä voisi kutsua virheeksi, tai sitten ei, koska aloitin New Yorkista, 10 päivän päästä tapasin vaimoni, kolme kuukautta myöhemmin menimme naimisiin. Lopputulos: en koskaan päässyt Kanadaan sillä matkailu- ja työvisalla. Ja juuri se hiihtokeskus oli suunnitelmissani. Halusin työskennellä hissillä tai vastaavassa, jotta vapaa-ajalla voisin lasketella ilmaiseksi koko ajan. 

 

 

Sasha: Kyllä, juuri se on idea. Vuorilla työskentely ja ulkoilmassa olo on upeaa, säällä kuin säällä. Ja pääsee laskettelemaan milloin vain. 

 

Sebastian Good: Onko vaimosi myös sieltä alueelta? Siinähän on hienoa se, että pääsee koko ajan olemaan lähellä perhettä. Minulla eikä vaimollanikaan, joka on Yhdysvalloista, ei ole samaa mahdollisuutta nähdä omaa perhettä niin paljon.

 

Sasha: Se oli yksi suurista syistä miksi palasimme. Meidän vanhempieni perhepiiri ja ystäväverkosto on tiivis. Meillä on jopa kesäfestivaali. En tiedä olenko kertonut siitä.

Sen nimi on Shazam Fest. Se pidetään ensi viikonloppuna. Järjestäjänä on perheeni, veljeni ja minä sekä monta vapaaehtoista. Se on viikonlopun mittainen festari: musiikkia, akrobaatteja ja monenlaista toimintaa perhetilalla, vanhempieni vanhempien tiluksilla. Jos siis joku liikkuu täälläpäin, Shazam Fest kannattaa tsekata. 

 

Sebastian Good: Olisipa hienoa päästä mukaan, mutta olen, kuka tietää kuinka kaukana, ehkä 8000 kilometriä päässä. Tuskin pääsen nyt tulemaan. Mutta joskus pitää tehdä kunnon kierros, paljon kavereita on kertynyt internetin kannabisyhteisön myötä ja haluaisin käydä katsomassa missä he kasvattavat ja tietenkin maistaa heidän kukkiaan. 

 

Sasha: Ilman muuta! Jos tulet tänne päin, otan sinut mukaan tutustumaan alan meininkiin, niin lailliseen kuin underground-puoleen, ja esittelen hyviä tyyppejä.

 

 

Sebastian Good: Loistavaa, otan kopin siitä. Joskus tulen käymään, soitan sinulle ja sanon: Sasha, olen tulossa ja otan kameran mukaan niin voidaan pitää hauskaa ja jakaa myöhemmin muillekin yhteisössä. 

 

Sasha: Tottakai. 

 

Sebastian Good: Olet siis tietenkin mukana Doctor's Choicessa. Lowryder tunnetaan, siitä puhutaan kohta tarkemmin. Mutta olet mukana monessa muussakin projektissa ja hyvin aktiivinen kannabisalalla. Mitä muuta teet juuri nyt? 

 

Sasha: Juuri nyt teen töitä prosessointilaitoksella. Sen perustivat kaksi ystävääni Montrealissa. Yrityksen nimi on J2Science. He palkkasivat minut kehittämään tuotteita, erityisesti hasista. Sillä siitä minulla sattuu olemaan osaamista. Olen tehnyt hashista monta vuotta, pääasiassa trimmijäämistä ja kannabiksen kasvatuksen sivutuotteista. 

 

Sebastian Good: Miten teet sitä, kuivasiivilöinnillä vai vesihauduttamalla, jäähashilla? 

 

Sasha: Me teemme jäähashista – käytämme vain puhdasta vettä ja laadukasta trimmimateriaalia. Käytämme lajiketta nimeltä Black Cherry Punch. Se on yksi suosituimmista tuotteistamme.

Sebastian Good: Kuulostaa herkulliselta, mies.

 

Sasha: Sitä se onkin. Oikeasti todella vahvaa myös. Testitulokset ovat olleet jopa 70 % THC:tä. Se on korkea lukema. Ja se on käsintehtyä hasista. Olemme huomanneet, ettei sitä voi oikeasti tehdä massatuotannossa, sitä laatua ei saa kopioitua koneellisesti. 

 

Sebastian Good: Olin aikeissa tehdä samaa toisinaan. Se on vähän sama kuin massa- ja käsityökannabiksen ero. Käsityönä tehden kokonaisuus on vaan parempaa. Se on osaamista, intohimoa ja mukana olevat ihmiset ovat sydämellä mukana. 

 

Sasha: Juuri näin. On hienoa tietää, mistä kannabiksesi on kotoisin. Suurin virhe legalisaatiossa oli varmaan, että kaikki kuvittelivat kaiken muuttuvan massatuotannoksi ja käsityöläisyys katoaisi. Mutta ihmiset eivät oikeasti halua teollista kannabista, vaan laatua.

 

Sebastian Good: Kaikki alkaa viljelystä. Jopa jos on tekoäly seuraamassa jokaisen kasvin kasvua, se ei voi koskaan korvata ihmisen silmää. Esimerkiksi: tämä kasvi kärsii kaliuminpuutteesta, annan sille lisäravinteita ja seuraan tarkasti. Ja trimmauksessa – kukapa haluaa koneellisesti trimmatun kukan? 

 

Sasha: Juuri näin. Suuret yritykset ovat menneet konkurssiin, pienviljelijät nousevat taas. Mutta pienelle on vaikeaa päästä alalle. Näin se nyt vain on.

 

 

Sebastian Good: Juuri kuten kaikessa muussakin. Kun jostain tulee laillista ja isot rahat tulevat mukaan, raha hallitsee. Onneksi kuluttajat alkavat ymmärtää mikä on hyvää ja uskon että olemme oikealla tiellä. 

 

Sasha: Juu. Olen yrittänyt vuosia päästä siihen pisteeseen, että voimme tuottaa siemeniä Kanadan markkinoille.

Olen siirtynyt lääkekasvattajasta, joka saattoi kasvattaa pienimuotoisesti, yrittämään nyt laillista alaa ja saada siemenet ja Doctor's Choice Kanadaan.

Valitettavasti emme ole vielä aivan siellä. Toinen asia mitä teen, en voi vielä puhua siitä paljoa koska lupakokonaisuudet ovat kesken, mutta toivottavasti pian on uutisia. Meillä on täällä laitos muutaman ystäväni kanssa, missä toimimme siemenbrändien inkubaattorina Kanadaan. Brändit kuten Doctor's Choice, mutta ei ainoastaan ne. 

 

Sebastian Good: Joten siis laitos, koska siementen täytyy olla valmistettu siellä, näin se toimii?

 

Sasha: Aivan. Vain tutkimustarkoitukseen saa tuoda kannabistuotteita. Jos aiot myydä Kanadassa, niiden täytyy olla tuotettu Kanadassa. 

 

Sebastian Good: Samanlainen tilanne Thaimaassa, olen melko varma. Saksaan suunnitellaan samaa. Toivotaan, että tulevaisuudessa opimme suhtautumaan tähän kuten huonoihin asioihin, kuten tupakkaan tai alkoholiin. Ne ovat kaikkialla saatavilla ilman isoja ongelmia – niillä on lobbaus voimaa. Mutta meillä ei vielä ole. 

Sasha: Uskomatonta. Olisi hienoa. Entä sosiaalinen puoli? Espanjassa ainakin on sosiaalisempi ajattelu. Paljon järkevämpää kuin meidän laillistamismalli täällä. Täällä se on kaupallistettu, ei legalisoitu. Tiedät mitä tarkoitan. 

 

 

Sebastian Good: Se on hyvin ohut raja. Ymmärrän sen. Ja juuri siksi puhumme siitä. Harmaa ja musta markkina on olemassa, pienet eivät pääse lailliseen järjestelmään, isot yritykset valtaavat, korporaatiot, ja siinä se. Siinä Espanjalta pidän. Mutta mikä Espanjassa ei ole hyvää, on se että ei ole selvää rajaa, esim. 4-5 kukkivaa kasvia per henkilö, ja se olisi ok. Ei tämä harmaa alue, jossa et tiedä onko ok vai ei. Voi olla, että tullaan koputtamaan oveen ja viedään kasvit – lopulta saat vain sakot, mutta tunne on outo. Olen varma, että tiedät miltä tuntuu, olet varmaan kokenut pahempaakin. Mutta haluaisin kysyä kysymyksen, jonka haluaisin kysyä jo alussa: Joint Doctor – kuka olet? Näin tiesin sinut jo ennen kuin tiesin kasvosi. Miksi Joint Doctor? Mistä nimi tulee? 

 

Sasha: Hyvä kysymys. En tiedä onko kukaan aiemmin kysynyt sitä, mutta pitää palata opiskeluaikaan. Olin varmaan 20-vuotias silloin. Olin jo kasvattamassa kasveja ja tunnettu rakkaudestani kannabikseen. Ystäväni Paulin kanssa oltiin laskettelukeskuksessa, pieni mäki, kunnon lumimyrsky, mutta silti sain kieritettyä jointin ennen kuin päästiin mäen huipulle. Sain maineen hyvänä käärijänä. Kerran otin hänen jointinsa, joka oli tosi huonosti kääritty eikä vetänyt, sain sen korjattua ja toimimaan. Hän tokaisi: "Mies, sä olet joint doctor." Ja se sitten jäi elämään. 

 

Sebastian Good: Aivan mahtavaa. 

 

Sasha: Käytin sitä myös DJ-nimenä, olin muutaman vuoden DJ:nä, soitin reggaeta erityisesti bileissä. Käytin sitä undergroundissa artikkeleita kirjoittaessa, en halunnut käyttää oikeaa nimeäni silloin. 

 

Sebastian Good: En käytä itsekään oikeaa nimeäni. Good ei ole oikea sukunimeni. Olisi pitänyt käyttää vaikka Phil Good, kun oikea etunimeni on Philip. 

 

 

Sasha: No, Dr. Phil Good on tehty jo. 

 

Sebastian Good: Totta. Haluan palata sun menneisyyteen, koska sun perhetaustasi on todella mielenkiintoinen. Koen samankaltaisuutta, koska olin isommissa kaupungeissa, kuten New Yorkissa ja Barcelonassa, mutta lopulta halusin pois, halusin kasvattaa enemmän. Sun perhe muutti pois kaupungista ja alkoi kasvattaa itse ruokaa, elää terveellisemmin. Oliko niin? 

 

Sasha: Kyllä, juuri niin. Vanhempani päättivät muuttaa pois kaupungista juuri silloin kuin synnyin. Monien hippien tavoin halusivat paremman ja terveellisemmän elämän, kasvattaa omaa ruokaa, olla omavaraisempia. Ostivat pienen maatilan ja alkoivat kasvattaa vuohia. Olin siksi erilaisessa ympäristössä lapsena, ja siihen kuului myös kannabis, sillä vanhempieni ystävät kävivät usein, meillä oli pieniä sosiaalisia tapahtumia. Kannabis jaettiin yhdessä, eikä se ollut meiltä veljeksiltä piilossa, vaan vanhempani olivat siitä rehellisiä, eikä sillä ollut negatiivista leimaa perheessäni. Isäni viljeli kasveja jo ennen kuin itse kiinnostuin, näin häntä kasvattamassa ja hän joutui ikävästi vankilaan ollessani noin 11-vuotias. 

Sain alkaa huolehtia tilasta enemmän, mutta kokemus oli lopulta positiivinen. Isä palasi vankilasta huikeassa kunnossa. Aloimme yhdessä juosta kestävyyslajeja, osallistua perheenä kisoihin – olin urheilija, en kiinnostunut polttamisesta. Mutta autoin isääni kastelussa ja muussa, ja siitä todellakin sai alkuni, jatkaen isän perinnettä. Isäni tunnettiin alueen parhaista kannabiksista. 

Silloin 70-luvulla täällä ei kasvanut moni vielä itse, suurin osa oli tuontikamaa. Isäni kannabis oli kuitenkin erityistä. Hän on edelleen suurin tukijani, tulee kanssani konferensseihin äidin kanssa. Häneltä löytyy tarinoita ja hän testaa kasvejani puutarhassaan.

 

 

Sebastian Good: Hän on hyvä testikasvattaja! Toivon, että voin olla sama perheelleni jonain päivänä. Meillä kannabiksella ei ole negatiivisia konnotaatioita kotona. Poikani on vasta viisi, hän kyselee ja täytyy olla varovainen, mutta on hienoa nähdä miten se toimii sinun tapauksessasi urheilun ja asioiden parissa. Ja teillä pyrittiin luomuelämään jo ennen kuin se oli iso juttu. 

 

Sasha: Ehdottomasti, luomu oli vasta alkamassa silloin, luettu biodynamiikasta 70-luvulla, siitä se alkoi. Vanhemmillani oli siitä osaamista, perustivat Organic Crop Improvement Association -yhdistyksen, joka oli ensimmäisiä luomusertifikaatin järjestäjiä, ja sitä kautta isäni pääsi kiertämään maailmaa sertifioimassa esim. Perun kahvitiloja. Nykyään luomu on valtavaa, mutta hän oli mukana alusta alkaen. 

 

Sebastian Good: Luuleeko, että se että hän osasi jo poistaa koiraat ennen pölytystä oli osa syytä, ja ehkä luomuviljely teki hänen kannabiksestaan erityistä, koska uskon luomuyrttien maistuvan paremmilta. 

 

Sasha: Aivan, se tekee eron. Kun laittaa mitään suuhun tai polttaa, haluaa että mukana on terveellisiä aineksia ja myös parantaa maata. Kyse on maaperän, ympäristön ja työntekijöiden sekä kuluttajien terveydestä. 

Sebastian Good: Yksityishenkilönä samalla, poikani ollessa viisivuotias – panee suuhun outoja asioita, ja voin olla huoleti ettei ole kemikaaleja. Hienoa nähdä hänen kasvavan luonnon keskellä, kerää ötököitä, tuo käsissä matoja tai hyönteisiä äidilleen, ja nauretaan yhdessä.

 

Sasha: Mahtavaa. Lapsella on selvästi kiinnostus luonnontieteisiin. 

 

Sebastian Good: Olen ylpeä, ja se vahvistaa tunnetta että ollaan oikealla tiellä, kun muutettiin pois kaupungista. Kaupungissa oli vaikeampaa lapsen kanssa, korona sai vaimoni vakuuttuneeksi: 8 viikon kotikaranteeni, ja hän sanoi ettei enää kestä – tarvitaan puutarha ja tilaa elää maalla. 

 

 

Sasha: Monet muutkin ovat kokeneet samoin. Meillä on sisäänrakennettu kaipuu luonnon ääreen, vaikka kaikki eivät sitä vielä tiedä. 

 

Sebastian Good: Jotain kasvattaessa syntyy erityinen suhde kasvatettavaan ja siksi se ehkä maistuu paremmalta.

Omalle kasvatukselle muodostuu suhde ja siksi se vain tuntuu maistuvan paremmalta. 

 

Sasha: Aivan, se pitää paikkansa. Ei koske vain kannabista vaan mitä tahansa, johon panostaa vähän rakkautta joka päivä, siitä tulee lopulta jotain erityistä. 

 

Sebastian Good: Vielä kerran, miten se että isäsi jäi kiinni ja joutui vuodeksi pois, vaikutti A) suhtautumiseesi kasviin, koska yhtäkkiä jouduit kohtaamaan muiden negatiivisen suhtautumisen ja B), viranomaisiin? 

Sasha: Tunsin pitkään samoin kuin sinä. Se synnytti minussa pelon viranomaisia kohtaan. Isäni jälkeen olit osa salaliittoa, halusi olla varovainen kenelle kertoi ja mitä teki, ettei vain päätyisi vankilaan. Halusin löytää turvallisen tavan jatkaa rakastamaani kasvia.

Olin hyvin varovainen ja ongelmia oli vähän, mutta läheltä piti -tilanteita riitti. Olen onnekas ettei tarvinnut koko aikaa elää pelon alla. Mutta nykyään legalisaation ja lääkeviljelylupien ansiosta voin käyttää omaa nimeä ja näyttää kasvoni. Jos nyt jotain sattuu, olen siihen valmis. Kyse ei kuitenkaan ole kovista huumeista. 

Nykyään Kanadassa on helpompaa. En tekisi nykyisiä juttujani Saksassa. Espanjassakaan ei voi pitää kuin korkeintaan kuusi-seitsemän kasvia. Kasvatan lähinnä itselleni, kannabis ei poistu talostani. Takana on pelko. Entä se rakkaus kasviin, koska aluksi vain kastelit ja autoit isää? Milloin intohimo syttyi kunnolla?

 

 

Sasha: Elämäni muuttui suunnan kun olin 16-vuotias moottoripyöräonnettomuuden jälkeen – pitkä toipuminen, ja tuolloin setäni tutustutti minut polttamiseen. Se auttoi paitsi avautumisessa myös kivun kanssa. Aloimme kasvattaa yhdessä. 

 

Sebastian Good: Mielenkiintoista. 

 

Sasha: Meillä oli upeaa genetiikkaa, kasvatimme mm. Sensi Seedsin Big Bud -lajiketta. Hän osasi kasvattaa hyvin, opin paljon häneltä. Pidimme guerillakasvatuksesta luonnossa, kannoimme kompostisäkkejä metsään. Siinä oli oma jännityksensäkin. Kasvit olivat upeita, ja tuote erinomaista. Siitä tuli elämäntapa ainakin kesäisin, kun opiskelijana palasin tilalle kasvattamaan, omaksuin sen täysin. 

 

Sebastian Good: Kuulostaa hauskalta. Ensimmäiset kasvini olivat saksassa guerilla-tyyliin, mutta saksassa metsät eivät ole enää koskemattomia – kasvit katosivat heti. En saanut mahdollisuutta kasvattaa kotona vanhempien luona. Olin vielä kaapissa, vaikken he hashini löysivätkin. Jatkoit kuitenkin kasvatusta, vaikka muutitkin paljon?

Sasha:

Juuri niin. Siksi uskon, että Lowryder ja autoflowerit syntyivät – kasvi, jonka voi ottaa minne vain kasvuympäristöstä riippumatta: sisällä talvella tai ulkona kesällä, eikä se vaadi paljoa vaivaa.

Olin Vancouverissa tärkeällä hetkellä elämässä. Siellä pystyin opiskelemaan lisää ja kaupunki oli suvaitsevainen kannabikselle. 

 

Sebastian Good: Silloinhan Jorgekin oli siellä, ennen kuin tuli Eurooppaan. Kaikki olivat siellä. 

 

 

Sasha: Hän oli alusta lähtien mukana. Marc Emery – kutsui itseään Prince of Potiksi – aloitti siemenkaupan. Poliisi ei puuttunut, koska kaupungilla oli isompia ongelmia, kovemmat huumeet. Vancouverista tuli kannabiksen pesä, yrityksiä ja kasvatusta. Työskentelin hetken Emerylle, hänellä oli Cannabis Culture -lehti. Sieltä aloin kirjoittaa artikkeleita.

Sitten sain mahdollisuuden lähteä Puolaan opiskelemaan hamppua. 

 

Sebastian Good: Oliko siellä vertailututkimus? 

 

Sasha: Kyllä. Lowryderin vanhemmat olivat yksi testikasveista Puolassa toisena vuonna. Sain tuoda sinne kaikki siemeneni ja tein vertailututkimuksen.

Opiskelin hamppua, mutta kiinnostus oli tietenkin THC-pitoisessa kannabiksessa.

Sain käyttöön kasvihuoneen palan, jossa tutkimus toteutettiin. Aloitimme aika myöhään kesällä, ja silloisen Lowryderin vanhemman, Willy’s automaticin, havaittiin kukkivan hyvin aikaisin ja nopeasti. Silloin ei vielä ymmärretty mitä kädessä oli. Mutta sen jälkeen--

 

 

Sebastian Good: Pidetäänkö Lowryderin tarina selkeänä, jotta ihmiset eivät mene sekaisin? Vuonna 2003 Lowryder tuli markkinoille, mutta kehitys vei useita vuosia.

 

Sasha:

Aivan. 20 vuotta sitten, 2003, myimme ensimmäisen erän siemeniä. Ensimmäisen sukupolven Lowryderit olivat jo muutaman vuoden kehityksen tulosta.

 

Sebastian Good: Mikä sai sinut siirtymään kukinnoista siemeniin, jalostukseen? Mikä herätti kiinnostuksen kasvatukseen ja jalostukseen? 

 

Sasha: Oli ystäväni Antonio, vanhempi mies, vähän kuin meksikolainen rastamies, viisas ja hyvin kannabistietoinen. Hän keräsi siemeniä, antoi minulle mm. Mexican ruderalis -siemeniä. 

 

Sebastian Good: Mexican Rudy. Kaikki autoflowerien ystävät ovat kuulleet siitä, Lowryderin esi-isä, eikö? 

 

Sasha: Aivan.

Meksikon ruderalis oli yksi hänen kokoelmastaan. Eräällä vierailulla heinäkuussa, jolloin kukaan muu ei saanut poltettavaa, hänellä oli valmiit, pienen pienet kasvit kuivumassa ylösalaisin. Ne olivat valmiita jo keskellä kesää. Rudy maistui hyvältä, vaikka ei ollut kovin vahvaa, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

 

Sebastian Good: Parempi kuin ei mitään. 

 

Sasha: Niinpä niin, saimme Antonioilta noita siemeniä ja aloimme kasvattaa yhdessä Christianin kanssa, kun muutimme tilalta opiskelija-asuntoihin ja pienempiin asuntoihin, oli tarve pienemmille ja nopeammille kasveille. 

 

Sebastian Good: Siinä oli järkeä. Tarvittiin stealth-kasveja. Syntyikö siitä kiinnostus luoda kompakteja lajikkeita? 

 

Sasha: Kyllä. Yritin kehittää pieniä, nopeita lajikkeita. Lowryder syntyi vuosien kokeilun jälkeen ja ennen kuin ymmärsin mistä oli kyse. 

 

Sebastian Good: Sait siis Antonioilta Mexican ruderaliksia, kasvatit Christianin kanssa ja aloititte risteytykset, eikö? 

 

 

Sasha: Juuri niin. Meillä oli jaettu huone, molemmat kasvattivat omalla puolellaan, Christian järjestelmällisemmin, minä rennommin.

 

Sebastian Good: Ymmärrän hyvin, minullakin on Christian-ystävä samanlainen. 

 

Sasha: Teimme erilaisia risteytyksiä, mm. ruderalis x William's Wonder, risteytettiin Northern Lights #2:een ja moniin muihin. 

Kaikki nämä risteytykset päätyivät siemenkokoelmaan, mutta kokeilimme niitä myös heti.

 

Sebastian Good: Ja kun olit pienen mittakaavan kasvattaja, mahdollisuudet testata olivat rajalliset, mutta yritit kehittää jotain markkinoille vietävää. 

 

Sasha: Ajatus oli kehittää jotain uutta, helposti kasvatettavaa. Emme silti arvanneet sen johtavan omaan kannabiksen kategoriaan – autoflowereihin. 

 

 

Sebastian Good: Sait siis siemenet, veitsit ne Puolaan? Miten jalostus eteni sieltä? 

 

Sasha: Vein ensimmäisen polven siemeniä Puolaan, mutta ne eivät olleet vielä automaatteja, ei 24 tunnin valon aikaista kukintaa. 2-3 sukupolven jalostuksen jälkeen alkoi automaattisuus näkyä.

 

Sebastian Good: Teitkö jatkoristeytykset ja jalostuksen Puolassa?

 

Sasha: Kyllä, inbredattu siellä. Sitten muutin Kanadaan, Saskatchewanin preerialle, työskentelin hampunsiementen parissa, mutta jatkoin samalla kannabiksen jalostamista ystäväni kellarissa. Kerran kasvatimme siementen sukupolvea 24 tunnin valolla, kun yhtäkkiä kolme-neljä urosta kukki jo kahden viikon jälkeen. Oli yllätys, mutta otimme kaikki nämä kasvit talteen seuraavaa sukupolvea varten ja huomasimme, että niistä tuli 100 % automaattisia. Siihen aikaan emme puhuneet Lowryderistä, vaan Willy's automaticista.

 

 

Sebastian Good: William’s Wonder oli siis mukana. Se oli suosikkikasvisi?

 

Sasha: Kyllä, rakastin makua ja se tuli mukaan myös Willy’s automaticin varhaisiin sukupolviin. Myöhemmin päätimme nimetä kasvin Lowryderiksi Lowrider-lehden mukaan, mutta vaihdoimme i:n y:ksi – ja kun kyseessä oli meksikolainen kanta. 

 

Sebastian Good: Sitten oli Lowryder, jossa automaattigeeni oli vakiintunut. Kuinka kauan jalostus kesti siitä eteenpäin? Varmaan piti kasvattaa uusi sukupolvi ja kokeilla heti miltä tulos näytti – miten kehitys eteni? 

 

Sasha: Alkuun hyvin pienellä mittakaavalla. Internetkään ei ollut vielä luonut mahdollisuuksia. Foorumeilla kuten overgrow.com ja Hybrid levitettiin tietoa ja käynnistyi valtava innostus. 

 

Sebastian Good: Hybrid-foorumia pyörititkin sinä. 

 

Sasha: Kyllä, vedin sitä. Kaikki keskustelivat autoflowereista ja ajatus levisi nopeasti. 

 

 

Sebastian Good: Se antaa kaikille mahdollisuuden kasvattaa – pienet kasvit, helppohoitoisuus, eikä tarvetta valojaksoille. Uutuusarvo kiinnosti monia. 

 

Sasha: Aivan. Ei niinkään isot kaupalliset kasvattajat kiinnostuneet, vaan uudet kasvattajat, koska autoflowereilla kasvatus on helpompaa eikä vaadi ammattilaistasoa. 

 

Sebastian Good: Vaikutiko tuo mustaan markkinaan – miten kehitys eteni sitten, kun pääsitte myyntiin?

 

Sasha: Alussa teimme virheitä; kun kasvatettiin pienellä määrällä kasveja, sukusiitos lisäsi yksilöllisiä eroja. Ensimmäinen virallinen Lowryder oli hyvin makuinen ja tarpeeksi vahva, mutta mukana tuli myös hyvin pieniä ja erikoisia kasveja, siksi seuraavaksi kehitettiin Diesel Ryder, Chronic Ryder – tuotiin uutta verta automaatteihin. Lowryder 2 kehitettiin risteyttämällä Santa Marian kanssa, joka on brasilialainen kanta ja hyvin maukas. Se oli paljon vakaampi ja voimakkaampi, ja siitä tuli yksi suosituimmista lajeista aikoinaan. 

 

Sebastian Good: Oliko niissä vielä kaikki muodot vai olitteko jo siirtyneet feminoituihin siemeniin? 

 

Sasha: Alussa myytiin normaaleja siemeniä, feminisoiminen tuli mukaan muutaman vuoden päästä.

 

Sebastian Good: Ja edelleen ollaan mustan markkinan puolella? 

 

Sasha: Ehdottomasti. 

 

Sebastian Good: Miten muuttui, kun sait lääkekasvatusluvan – olitko silloin vähemmän peloissasi ja sait kasvatukset laajentumaan?

Sasha: Useamman vuoden ajan minulla oli lääkekasvattajan lupa, hoidin muutamia potilaita joiden puolesta sain kasvattaa. Ei kaupallinen lupa, mutta suojasi minua ja mahdollisti avoimen kasvatuksen kasvihuoneessa pelkäämättä poliisia. Se oli silti iso vastuu – halusin tehdä parhaani potilaille, mutta se toimi tapana jatkaa jalostusta ja uusien lajikkeiden kehittämistä. Toisaalta se vei aikaa ja energiaa jalostustyöltä. 

 

 

Sebastian Good: Jokainen kotikasvattaja tietää trimmausurakan, ja kun teet sitä muillekin ja tosissasi, se on kuin eri työ jalostuksen rinnalla. 

 

Sasha: Juuri näin. Kun saat luvat, haluat kasvattaa maksimaalisen sadon – potilaat eivät aina pysty maksamaan paljon tuotannosta. Ennen piti antaa ilmaiseksi ja samalla tehdä omat jutut sivussa. Mutta tykkäsin siitä että sain kasvattaa avoimesti; ihmiset tulivat käymään ja halusivat ensimmäiseksi nähdä kasvihuoneen. Siitä syntyi pieni kannabisturismi. 

 

Sebastian Good: Joskus haluan tulla Joint Doctorin kasvitilakierrokselle. Mutta laillistamisesta on tullut byrokraattista ja säänneltyä. 

 

Sasha: Liian tiukkaa. Säännöt ovat niin rankkoja että välillä tuntuu kuin kasvatettaisiin huumetehtaita tai joukkotuhoaseita. Paljon turhaa byrokratiaa ja resurssien tuhlausta. Kaikki täytyy pakata erikseen muoviin – todella turhaa. 

 

Sebastian Good: Ja vaikka pakkaavat muoviin, laatu kärsii. Ilmatiiviissä lasipurkeissa yrtit säilyvät kuukausikaupalla, pienessä muovipussissa ne murenevat. Surullista.

 

Sasha: Totta. Paljon hauskuutta on kadonnut. Onneksi taistelu jatkuu. 

 

Sebastian Good: Taistelu ei tosin lopu koskaan, mutta se että puhumme tästä avoimesti edes maassa, jossa se ei ole täysin laillista osoittaa muutoksen. Tunnen monia ihmisiä eri maista, joissa on vielä rankempaa, mutta ihmiset kasvattavat silti omiin tarpeisiin ja laittavat talouteen takaisin, ostavat lannoitteita ja kasvatustarvikkeita. Se on hyväksi yhteiskunnalle. Toivottavasti laillistaminen etenee maailmanlaajuisesti. 

 

 

Sasha: Kiitos että tuot tietoa esiin ja autat koulutuksessa. 

 

Sebastian Good: Koulutus ja leimaantumisen poistaminen ovat tärkeitä. En voi tehdä siitä laillista, mutta voin murtaa stigman. Juuri hiljattain vieraili kavereita, alkoholia pöydät täynnä, mutta kun laitan grinderini ja vapat pöydälle, siirrän ne pois, koska lapset ovat läsnä. Tajusin että tuntui hullulta; alkoholi pöydällä, mutta kannabiksen siirrän heti pois. Poltto on vaikeampaa kuin juoman hörppääminen, sinun täytyy tietää, sinä olet doctor, joint doctor. 

 

Sasha: Niin, mutta en ole oikea lääkäri. Äitini on oikea lääkäri. Mutta voin olla kunniatohtori kannabiksessa! 

 

Sebastian Good: Tuon kunniatohtorin arvonimen tullessani joskus käymään, teen siitä aloitteen ja saan tarpeeksi allekirjoituksia! 

 

Sasha: Kuulostaa hyvältä. 

 

Sebastian Good: Miltä tuntuu nähdä Lowryder, oma lapsesi, syntyneen ja levinneen maailmalle? Voit tehdä rahaa sillä, mutta ennen kaikkea se on synnyttänyt uuden kategorian kasveja. Miltä se tuntui silloin ja nyt?

 

 

Sasha: Silloin se oli jännittävää. Ihmiset eivät tunteneet minua henkilökohtaisesti, mutta tiesivät kehitystyön. Sain kunnioitusta muilta jalostajilta, kuten Simon Serious Seedsiltä ja vanhoilta koulukunnan jalostajilta. Se oli tiivis yhteisö. Olen silti halunnut tehdä parempaa koko ajan, työtä riittää edelleen. 

 

Sebastian Good: On aina enemmän tehtävää, Sasha. On hienoa nähdä oman luomuksen jatkavan elämäänsä, kun uudet sukupolvet rakentavat sen päälle. 

 

Sasha: Se on mahtavinta. Lowryder oli hetken huipentuma, mutta nyt muut loistavat ja kehittävät uusia versioita siitä. Vain yksi ihminen ei voi hallita kaikkea. Jalostajat ympärilläni ovat uskomattoman hyviä. 

 

Sebastian Good: Aina löytyy uusia, parempia jalostajia. 

 

Sasha: Se on luonnollista. Genetiikka leviää väistämättä – sitä ei voi enää hallita, kun se on maailmalla. 

 

Sebastian Good: Toivottavasti genetiikkaa ei yritetä patentoida, sillä se ei koskaan toimi kasvien osalta! Jos katsotaan moderneja autoflowereita, kuten meidän Gorilla Cookies, Strawberry Gorilla, Tropicana Cookies... mitä pidät nykyajan autoflowereista?

 

Sasha: Nykyisin siemeniä markkinoidaan todella innovatiivisesti ja nopeasti. Se kehittyy valtavasti, kuin musiikkiteollisuudessa.

Mikään ei synny tyhjiössä, kaikki ideat ovat vaikutteiden tulosta.

Kun ilmestyy uusi kappale, tulee remixit perässä. Nykyään kehitys on paljon nopeampaa kuin ennen.

 

 

Sebastian Good: Me autoflower-harrastajat olemme onnekkaita – kasvu on nopeaa ja voimme jalostaa paljon, vaikka emme voi ylläpitää emoja. Markkina muuttuu nopeasti, autojen kehitys on ollut nopeampaa kuin koskaan. 

 

Sasha: Juuri näin. Fast Buds on todella innovatiivinen, julkaisee jatkuvasti uusia lajikkeita. Olette todella mukana dynaamisessa markkinoinnissa.

On pakko olla mukana, muuten putoaa kyydistä – koska vauhti on niin hurjaa.

 

Sebastian Good: Uudet maut! Nykyään lajikkeet maistuvat mansikalta, kirsikalta, banaanilta... ensimmäinen Banana Purple Punch -kerta oli uskomaton, makumaailma oli kuin hedelmäkori, ja väri huikea, violetti. 

Sasha: Se on upeaa. Kun marihuana todella maistuu miltä väittää, se on mahtavaa. 

 

Sebastian Good: Ja sitten vahvuus! Yhä jotkut väittävät että automaatit eivät muka ole vahvoja – mutta Strawberry Gorilla testattiin Amerikassa 28.417 %:n THC:hen. Siinä vasta vastaus epäilijöille!

 

Sasha: Keskustelu päättyy siihen. Asia on selvä.

 

Sebastian Good: Samaa mieltä. Instagramissa on muuten kanadalainen kasvattaja, Canamatoes, tunnetko?

 

Sasha: Nimeltä kuullut. 

 

Sebastian Good: Hän kasvattaa pelkästään autoflowereita, paljon meidän autoja, ja käyttää nykyään Mega Pots -järjestelmää: 60 litran kasvisäkkejä automaattisella kastelulla. Hän saa yhtä kasvia kohden kuivapainona yli paunan. Nykyajan autoflowerit eivät siis todellakaan ole pieniä! Oletko törmännyt uuteen automaattigenetiikkaan, joka on tehnyt vaikutuksen? Tuomaroit Autoflower World Cupissa – jäikö joku lajike erityisesti mieleen?

 

 

Sasha: Tasoltaan kaikki lajikkeet olivat yllättävän hyviä. Oli vaikea valita voittajaa. Etenkin yksi Purple Punch -auto näytti ja maistui uskomattomalta – olen aina pitänyt violeteista väreistä. 

 

Sebastian Good: Sitten varmasti huomasit minun Tropicana Cookiesin, joka lopulta voitti – se oli lähes musta ja hyvin huurteinen. 

 

Sasha: Kyllä, se saattoi olla juuri se. Nimeä emme tienneet tuomaroidessa, mutta useita huippulajikkeita maisteltiin. 

 

Sebastian Good: Pääsit varmaan aika pilveen silloin? 

 

Sasha: Kyllä, korkeammalle kuin koskaan, mutta hyvä kokemus. Testasin ehkä 20–30 lajiketta vuorokaudessa, haastattelujen lomassa. Erittäin mukavaa.

 

Sebastian Good: Siksi tällaisissa haastatteluissa pysyn yleensä selvin päin, jotta oikeasti keskityn ja keskusteluissa päästään syvemmälle. 

 

Sasha: Ymmärrän hyvin, itsellä sama – oikea aika, oikea paikka. 

 

Sebastian Good: Autoflower World Cup oli hieno hetki etenkin autoflowerien esi-isälle. Omakin lajikkeesi voitti – Doctor’s Choice 1 sai kakkossijan sativa-sarjassa. 

 

Sasha: Kyllä, toinen sija parhaissa sativaeissa. Mukava yllätys minullekin. 

 

 

Sebastian Good: Et siis edes tiennyt että kilpailuun oli ilmoitettu lajikkeesi? 

 

Sasha: En tiennyt. Kun maistoin ja arvostelin, en tiennyt sen olevan minun lajikkeeni. Selvisi vasta kun saimme palkinnon. Oli hieno yllätys ja hieno tapahtuma. 

 

Sebastian Good: Oli hauskaa! Tapahtuma keräsi tuomareita ja osallistujia kaikkialta. 

Spannabis-viikonloppu mahdollistaa pienille kilpailuille kansainvälisen yleisön ja osallistujat ympäri maailman, sillä kaikki ovat samaan aikaan Barcelonassa.

Ja osallistuminen oli ilmaista eikä vaatinut muuta kuin ilmoittautumisen – jokainen sai halutessaan mahdollisuuden voittaa. 

 

Sasha: Ehdottomasti. 

 

 

Sebastian Good: Sasha, missä näet autoflowerit viiden, kymmenen, tai jopa 20 vuoden päästä? Vaikea kysymys. 

 

Sasha: Todennäköisesti uusia kannabinoidiprofiileja – ei pelkästään THC, vaan uusia yhdistelmiä kuten CBD, CBG ja vakaammat maut.

 

Sebastian Good: Luuletko, että autoflowerien vähättely vähenee ajan myötä? 

 

Sasha: Ehdottomasti. Stigma on jo vähentynyt paljon. Vanhat kasvattajat eivät ehkä koskaan niele autoflowereita, mutta sillä ei ole väliä. Jos tarvitset klooneja, kasvatat perinteisiä lajikkeita. Mutta uskon että autoflowerit löytävät tiensä myös kaupallisiin viljelmiin kun lajikkeet ovat vakaampia. On vaikea sanoa, miten käy.

 

 

Sebastian Good: Uskoisin että ajan kuluessa automaatit valtaavat jalansijaa. Ja tulemme varmasti oppimaan niistä paljon, kun myös uudet kasvattajat ovat mukana. 

 

Sasha: Se on totta. Loppujen lopuksi on monta tapaa kasvattaa. 

 

Sebastian Good: Mikä olisi ykkösvinkkisi autoflowerien kasvattajille?

 

Sasha: Sanoisin samaa kuin sinä aiemmin – älä ylianalysoi, älä ylikasvata. Tunne kasvisi. Liiallinen lannoitus on yleisin moka, silloin sinä itse olet kasvitaudin aiheuttaja. Älä yliajattele, mutta vietä aikaa kasvien kanssa, opettele niiden syömistottumukset, lannoitus riippuu tilanteesta. Jokainen tilanne on erilainen.

Sebastian Good: Juuri noin. Lisää rakkautta, vähemmän stressiä. Käytä super soil -tyyppistä alustaa, sekoita kaikki valmiiksi alkuun ja anna kasvin nauttia ravinteista heti. Sillä ei ole järkeä odottaa, vaan antaa kaikki tarpeellinen alkuvaiheessa, koska elinkaari on lyhyt. 

 

 

Sasha: Tarkkaile kasveja – jos puuttuu typpiä, huomaat siitä. Älä tee liikaa. 

 

Sebastian Good: Minulta kysyttiin: mitkä kolme lajiketta ottaisin autiolle saarelle? Kasvattaja, joka auttoi minua Berliinissä, kysyi tätä Instagramissa. 

 

Sasha: Olen miettinyt tuota usein. Ottaisin mieluummin sekasiemenpussin, jossa olisi vähän kaikkea, jolloin voi valita mitkä toimivat siinä ympäristössä saarella.

 

Sebastian Good: Mahtava vastaus. Tunnen saman – jääkaapissa on siemenlaatikko, jossa on genetiikkaa eliniän tarpeiksi. Vaikka osa on jo vanhentunutta, se rauhoittaa tietää että on tarpeeksi geneettistä vaihtelua mihin tahansa. 

 

Sasha: Juuri näin, sama tunne. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. 

 

Sebastian Good: Toivottavasti jotain tapahtuu, ja toivottavasti nähdään pian kasvotusten – tämä oli todella hienoa, vaikka olet Kanadassa ja minä Espanjassa. Juttelun ja messujen parasta antia on tavata samanhenkisiä ihmisiä ja puhua yhteisestä rakkaudesta kasvia kohtaan. 

 

Sasha: Siitä saa paljon energiaa. Kiitokset ovat parasta. Kun ihmiset kertovat tarinoitaan ja kokevat siemenet hyviksi, energia palautuu. Arkena kasvatuksessa ja jalostuksessa pyritään vaan pysymään järjestyksessä ja tekemään töitä päivästä toiseen, mutta yhteisötapaamiset tuovat lisää kuuluvuuden tunnetta. Perhe kasvaa joka kerta.

 

 

Sebastian Good: Tulenko Prahaan? Aiotko osallistua Cannafestiin? 

 

Sasha: Kyllä, Cannafestissa ollaan mukana. Olisi hienoa nähdä siellä. 

 

Sebastian Good: Toivon että nähdään siellä, en voi luvata vielä, mutta haluaisin todella tulla Prahaan. En ole käynyt 12 vuoteen, ja kaupunki on upea. Messujen yhteydessä on ainutlaatuista tavata tuttuja ja ihmisiä, jotka ymmärtävät alaamme ja kasvirakkautta. 

 

 

Sasha: Monet hyvät asiat kannabisalalla ovat syntyneet yhteisestä innosta, ei rahan vuoksi. Mutta ehkä ensi kerralla voisimme puhua yhteistyöstä, varsinkin Kanadan markkinoille, moni arvostaisi sinun siemeniäsi täällä. Kuka tietää?

 

Sebastian Good: Parasta on että nykyään yhteistyö kasvaa – kilpailu on hyvästä, se saa meidät kehittymään, mutta yhteistyössä mennään eteenpäin. Loppujen lopuksi olemme mukana samassa asiassa, kasvin ja sen rakkauden vuoksi. 

 

Sasha: Ja huomaa, mitkä uudet tulijat ovat oikeista syistä mukana – heissä on sellainen intohimo että he jäävät alalle pidemmäksi aikaa. Perhe muodostuu, ja kunnioitamme toisiamme. Se tekee tästä alasta hienon. Jatka hyvää työtä. 

 

Sebastian Good: Samoin sinulle, kiitos kaikesta ja siitä että olet mukana. Älä unohda: aina on jossain 4:20! 

 

Sasha: Kiitos kun sain olla mukana. Kippis! Aina on jossain 4:20. 

 

Sebastian Good: Kiitos paljon, mies.